Säännöstely, kotirintama ja kahvin vapautuminen




Säännöstely

Ensimmäinen maailmansota ja kansalaissota olivat näyttäneet suomalaisille kuinka nopeasti elintarvikepula huonontui. Viljantuonti Venäjältä romahti 1917 ja leipäviljasta tuli pula, koska omavaraisuutta ei ollut riittävästi. Elintarvikepula lähenteli nälänhätää 1918. Suomessa oli elintarvikevarastoja, mutta elintarvikkeet eivät tulleet kohtuuhintaisina markkinoille ja tämän seurauksena syntyi mustan pörssin toimintaa. 1920-luvulla alettiin toimia elintarvikkeiden omavaraisuuden kasvattamiseksi.

Jo ennen talvisodan syttymistä Cajanderin hallitus aloitti elintarvikkeiden ja hyödykkeiden säännöstelyn. Säännöstely oli voimassa sekä sodan aikana että sitä seuranneiden pulavuosien aikana. Sodan jälkeen ammattiyhdistykset vaativat palkkojen sitomista indeksiin, ja vallinneiden olosuhteiden (työvoimapula, sotakorvausten aiheuttama ylityöllisyys) takia myös työnantajat olivat suostuvaisia palkankorotuksiin. Työmarkkinoilla viljeltiin myö "mustia palkkoja", joita maksettiin virallisten säännöstelypalkkojen ohitse. Hintojen ja palkkojen noustessa palkansaajien asema parani hieman, mutta saadusta edusta nauttiminen oli kuitenkin vaikeaa kauppojen pysyessä tyhjillään.

Tuotteiden säännöstely varmisti oikeudenmukaisuuden. Säännöstelyyn tarvittiin lukuisia ostokortteja. Ajan parantuessa tuotteet alkoivat hiljalleen vapautua säännöstelysä. Viimeisenä vapautui kahvi talvella 1954.

Kotirintama

Miesten ollessa sodassa naisten harteille jäi vastuu lähes kaikista töistä. Kotirintamalla elettiin suuren paineen alla; pula ja puute, sodan ahdistukset, pelko ja menetykset koettelivat kotirintamalla olevia ihmisiä. Säännöstelytalouteen oli siirrytty jo syksyllä 1939 ja tuotteet menivät yksi kerrallaan kortille. Ostokortteja oli useita kymmeniä ja niillä sai kaiken tarvittavan syömiseen, juomiseen, pukeutumiseen ja liikkumiseen. Kortit oli pidettävä hyvässä tallessa, koska uusien korttien saaminen hukkaan menneiden tilalle oli vaikeaa ja niiden saaminen kesti kuukauden.

Kun pula-aikaa oli kestänyt kolme vuotta, kaikki yleisimmät kulutustarvikkeet olivat menneet kortille. Kortillakaan ei kuitenkaan aina saanut tavaraa kun sitä ei ollut. Pula-aika sai ihmiset tosissaan yrittämään tulla toimeen omillaan eikä ylellisyyksiä juurikaan ollut. Vanhoja tavaroita ja vaatteita korjattiin ja kierrätettiin ja niille kehitettiin korvaavia tuotteita. Kankaat korvattiin paperilla ja autot kulkivat bensiinin sijasta puukaasulla. Luonnon tarjoamat antimet otettiin tarkasti talteen ja harrastettiin maataloutta kotieläimineen. Oikeaa kahvia ei ollut, joten juotiin korviketta ja sen loputtua vastiketta.

Säännöstelyn aikana kaupunkilaisten ja maalaisväestön välit kiristyivät. Ehkä osaksi siksi, että maaseudulla koettiin olevan paremmat varastot tarvikkeissa. Kaupunkilaisethan eivät voineet viljellä maata eivätkä pitää kotieläimiä. Maataloustuotteet olivat luovutuspakon alaisia, mutta sääntöä kierrettiin, koska mustan pörssin kauppiaat maksoivat maataloustuotteista hyvän hinnan. Esimerkiksi voikilosta valtio maksoi säännöstelyyn luovuttaneelle 50 markkaa, kun taas mustassa pörssissä voikilosta saattoi saada 1000 markkaa.

Kahvin vapautuminen

Jatkosodan sytyttyä kahvin tuonti Suomeen lakkasi kokonaan ja jouduttiin siirtymään korvikkeen käyttöön. Joulukuussa 1941 jaettiin viimeiset kahvit kansalaisille, neljänneskilo henkeä kohti. Korvikkeessa oli osa puhdasta kahvia ja osa mm. ruista, ohraa tai voikukanjuurta. Myös korvike loppui pian viljan puutteen vuoksi ja sen korttijakelu lopetettiin huhtikuussa 1943. Siirryttiin kahvinvastikkeeseen, joka oli 85% viljaa ja 15% sokerijuurikasta ja sikuria. Vastikessa säännösteltiin toukokuuhun 1946 asti, jolloin alettiin saada oikeaa Rio-kahvia. Sitä jaettiin kansalaisille ns. tilauskuponkijärjestelmän avulla. Ensimmäisestä saapuneesta Rio-kahvilastista (2,5 miljoonaa kiloa kahvia) jaettiin kansalaisille ensin neljänneskilo kahvia ja myöhemmin toinen samankokoinen erä.

1948 markkinoille tuli kortilla saatava ns. verokahvi. Nimensä kahvi sai valtion runsaan verotuksen seurauksena. Se vapautui säännöstelystä saman vuoden kesäkuussa, mutta sen vapaa myynti lopetettiin lokakuun alussa 1950 suuren kysynnän takia. Kahvia jaettiin aikuisten lisäksi myös lapsille. Lopullisesti kahvi vapautui säännöstelystä 1954. Kansalaisille kahvin vapautuminen oli kuin suuri juhla.




Takaisin sivulle Sodat ja jälleenrakennus