Lapuan liike ja Mäntsälän kapina




Lapuan liike

23.-24.11.1929 pidettiin Lapualla kommunistisen nuorisoliiton haastejuhlat, jotka keskeytettiin väkivalloin Vihtori Kosolan johdolla. Liikkeen muita johtohenkilöitä olivat mm. Vihtori Herttua, Iivari Koivisto ja Kaj Donner. Joulukuun ensimmäisenä päivänä pidettiin Lapualla kansalaiskokous, jossa suunniteltiin kommunismin nujertamista. Joulukuun aikana kokouksia pidettiin myös muualla maassa.

Maaliskuussa 1930 Lapualla pidettiin kokous, jonka tarkoituksena oli estää tyytymättömien suora toiminta. Samassa kuussa lapualaiset perustivat myös Suomen Lukon, jonka toiminta oli kommunisminvastaista. Liikkeen radikaalit aloittivat reilun viikon kuluttua toiminnan tuhoamalla vaasalaisen kommunistilehteä Työn Ääntä painavan kirjapainon. Liike uhkasi myös yksilöihin ja yhteiskuntaan kohdistuvalla väkivallalla, jonka seurauksena kolme ihmistä kuoli.

Kesäkuun puolivälissä 1930 koko maassa alkoi kommunistien kyyditykset. Liike toteutti suurimman osan kyydityksistä kesäkuun lopulla. Liikkeen eniten huomiota kerännyt kyyditys tapahtui lokakuussa, jolloin sen kohteena oli entinen presidentti K.J. Ståhlberg puolisoineen. Kyyditys oli tapahtunut yleisesikunnan päällikön K.M. Walleniuksen aloitteesta ja sen reitti kulki Kulosaaresta Joensuuhun. Kyydityksen seurauksena maalaisliitto ja edistyspuolue irtaantuivat Lapuan liikkeestä.

Suuren painostuksen jälkeen 13. kesäkuuta Relanderin hallitus päätti lakkauttaa kommunistiset sanomalehdet ja kutsua eduskunnan koolle. Kesäkuun 21. päätettiin talonpoikaismarssista Helsinkiin, joka toteutettiin 7.7.1931. Lisäksi pääministeriksi oli noussut P.E. Svinhufvud, kommunistiset lehdet oli lakkautettu ja puolueen kansanedustajat oli vangittu.

Hallitus hajotti eduskunnan ja uudet vaalit pidettiin 1. ja 2. lokakuuta. Lapualaisten kovasta painostuksesta huolimatta, tuloksena oli niukka voitto. SDP jäi yhden paikan päähän määrävähemmistöstä ja eduskunta hyväksyi kommunistilait, joka tarkoitti Lapuan liikkeen tavoitteen täyttymystä. Samalla Lapuan liikkeen nousu alkoi kuitenkin kääntyä laskuksi.

Mäntsälän kapina

Mäntsälän kapina syttyi illalla 27.2.1932, jolloin noin 400 hengen vahvuinen miesjoukko keskeytti ammuskellen Mikko Erichin sosiaalidemokraattisen puhetilaisuuden. Ammuskelun päätyttyä miehet palasivat Mäntsälän suojeluskuntatalolle ja pyysivät lisäapua aateveljiltään ympäri Suomea. Tuolloin he myös laativat julistuksen, jossa he vannoivat tuhoavansa marxilaisen sosiaalidemokratian. Julistus oli tarkoitus ojentaa presidentti Svinhufvudille.

Kapina laittoi Lapuan liikkeen johtohenkilöt liikkeelle. He näkivät kapinan mahdollisuutena, jonka avulla tilit saataisiin tasattua vasemmiston kanssa. Sekä kommunistit että sosiaalidemokraatit oli syrjäytettävä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja saatava yhteiskunta Valkoisen Suomen arvojen puolelle. Vallankaappaus ei kuitenkaan onnistunut, vaan kapina sortui Lapuan liikkeen johdon päättämättömyyteen ja juopotteluun. Liikkeen johto luotti siihen että J.E. Sunilan hallitus väistyisi kuten Kallion hallitus oli väistynyt Lapuan liikkeen aikana sekä siihen että hallituksella ei olisi käytettävissään asevoimia. Maan hallitus asettui kuitenkin kapinaa vastaan ja 29.2. annetun asetuksen nojalla Lapuan liikkeen johto pidätettiin. Kovimman iskun lapualaiset kokivat saaneensa kun presidentti Svinhufvud asettui 3.3. pitämässään radiopuheessa kapinallisia vastaan ja teki heistä henkilökohtaisia vihollisiaan. Puheen jälkeen ympäri maata kokoontuneet lapualaisjoukot alkoivat hajaantua ja kapinalliset antautuivat 6.3.. Lapuan liikkeen johto tuomittiin vankeus- ja kuritushuonerangaistuksiin.

Isänmaallinen kansanliike

Mäntsälän kapinan loppunäytös ei vaikuttanut kovinkaan suuresti suomalaiseen äärioikeistoon. Kesäkuussa 1932 oikeistoradikaalit perustivat Isänmaallisen Kansanliikkeen, IKL:n, joka jatkoi Lapuan liikkeen työtä vapaussodan saavutusten turvaamiseksi. IKL vastusti myös kommunismia ja sosialismia sekä tuki puolustuslaitosta ja kansalaisten työrauhan turvaamista. IKL erosi kuitenkin Lapuan liikkeestä siinä että se toimi lain rajoissa ja onnistui melkein kaikissa tavoitteissaan. Laillisuuteen sitoutumisen myötä tavoitteiden ja käytännön toiminnan välille syntyi kuitenkin ristiriita. Liike vaati lujaa hallitusvaltaa sekä eduskunnan ja puolueiden vallan vähentämistä, mutta siitä tuli kuitenkin vain yksi puolue muiden puolueiden joukkoon.

Loppuvuodesta 1932 IKL:n keulakuvaksi nostettiin Vihtori Kosola. Liikkeen politiikan määrittelivät kuitenkin Akateeminen Karjala-Seura ja akateemiset oikeistopiirit. Aitosuomalaisuuden ja Suur-Suomen aatteiden puolesta toimivat erityisesti Bruno Salmiala ja Vilho Annala. Suhtautuminen Neuvostoliittoon oli maan virallista ulkopolitiikkaa kielteisempi kun taas Italian fasismiin ja Saksan kansallissosialismiin IKL suhtautui muita puolueita suopeammin.




Takaisin sivulle Itsenäinen tasavalta