Itsenäisyyspäivä




Joulukuun 6. päivänä 1917 hyväksyttiin itsenäisyysjulistus varsin rauhallisissa merkeissä. Sen varsinaista merkitystä ei heti tiedetty, vaan se oli osa meneillään olevaa pidempää prosessia. Sen merkitys alkoi korostua vasta kahden vuoden kuluttua kun Suomen olot olivat jo vakaat.

Itsenäisyyspäivän ajankohdaksi nousi useita vaihtoehtoja eri näkemysten mukaan. Valkoinen Suomi katsoi itsenäistymisen tapahtuneen vapaussodan voittopäivänä ja piti sopivana itsenäisyyspäivänä toukokuun 16. päivää (1918). Sosiaalidemokraatit taas ehdottivat päiväksi marraskuun 15. päivää (1917), koska tuolloin eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi. Joidenkin mielestä myös joulukuun 4. päivä (1917) olisi ollut sopiva itsenäisyyspäiväksi, koska tuolloin Svinhufvud antoi tiedonannon, joka sisälsi itsenäisyysjulistuksen asiat. Itsenäisyyspäivän ratkaisi lopultam arraskuussa 1919 keskustalainen J.H. Vennolan hallitus, joka päätyi ratkaisussaa joulukuun 6. päivään.

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin 6.12.1919 eri tavoin. Hallitus piti juhlaistunnon ja kävi tervehdyskäynnillä presidentin luona. Helsingissä järjestettiin paraati, kirkoissa oli juhlajumalanpalvelukset ja julkisissa rakennuksissa nostettiin Suomen lippu salkoon. Ensimmäiset itsenäisyyspäivän iltajuhlat järjestettiin jo presidentti Ståhlbergin aikana 6.12.1922, mutta ne vakiintuivat vasta Relanderin kaudella 1925 alkaen. Itsenäisyyspäivästä tuli yleinen juhla- ja vapaapäivä 1929 ja virallinen liputuspäivä 1934.




Takaisin sivulle Itsenäinen tasavalta