Tanssivillitys sodan jälkeen




Tanssikielto kumoutui sodan vielä ollessa käynnissä. Vapautuminen aloitettiin sallimalla ensin tunti tanssia iltamien päätteeksi. 30.12.1944 sallittiin koko illan tanssiaiset. Ravintoloissa sallittiin tanssiminen vuoden 1948 jälkeen, jolloin viimeinen tanssikielto poistettiin. Tanssimista hillittiin ankaralla huviverolla. Vero oli aluksi 40 %, mutta se nousi myöhemmin 50 %. Aatteellisten yhdistyksien tulojen vähentyessä vero laskettiin takaisin 40 %. Veroa maksettiin lipputuloista.

Sodan jälkeen tanssin suosio kasvoi huomattavasti. Myös avioliittojen solmiminen ja avioerojen määrä kasvoi. Tanssivillityksen vuosina 1940-luvun lopulla saivat alkunsa suuret ikäluokat. Samoin sukupuolitautien ja rikollisuuden määrä kasvoi sekä viinan juonti lisääntyi. Tämän syynä pidettiin sotaa, koska sen väitettiin aiheuttaneen sekä fyysistä että moraalista tuhoa. Väitettiin, että sodan traumat purkautuivat miesten vallattomana juomisena ja tanssihimona.

Välirauhan aikana aloitettu tanssikeskustelu jatkui uudelleen vuonna 1947 talvella. Vanhoilliset valittivat tanssityylien muuttuvan rumemmiksi. Tanssi ja viina samaistettiin toisiinsa. Tämän takia vapaata tanssia kritisoitiin ankarasti. Keskusteluissa tanssille löytyivät sen hyvät ja huonot puolet. Tanssin puolesta puhui mm. sen tuoma raha nuorisoseuroille, valtiolle ja soittajille, se oli ajanviete nuorisolle ja se tarjosi seurustelumahdollisuuden yhdistäen kansaa. Huonoihin puoliin luettiin mm. ajan ja rahan tuhlaaminen, toisen osapuolen pinnallinen tuntemus, terveydelliset vaarat ja yleinen viinan käyttö.

Vapaan tanssin tilalle tarjottiin kansantanhuja, jotka tarjosivat tanssia sopivassa muodossa.




Takaisin arkistoon