Sota-ajan tanssikielto
Sota-aikana valtio määräsi tanssikiellon ja siveetön huvittelu tuomittiin ankarasti. Tuolloin pidettiin moraalittomana tekona juhlia,
kun miehiä kaatui rintamalla. Tanssin sijasta järjestettiin mm. isänmaallisia illanviettoja sankarivainajien kunniaksi. Nuoriso ei kuitenkaan
totellut tanssikieltoa. Tansseja harrastettiin salassa, nurkkatansseina, joiden valvonta oli mahdotonta. Välirauhan tultua tanssin suosio kasvoi ja
iltamien päätteeksi sallittiin tunnin tanssi. Sääntöä kierrettiin järjestämällä erilaista ohjelmaa,
jonka aikana sai tanssia. Tunnin tanssi myös venyi huomattavasti pidemmäksi.
Vuoden 1941 keväällä käytiin useita keskusteluja tansseista. Keskusteluissa mm. tanssilajit jakaantuivat hyviin ja huonoihin
tansseihin. Hyviä tansseja olivat vanhat tanssit kuten valssi, polkka, potkumasurkka ja sottiisi. Huonoja tansseja olivat mm. tango ja jazz. Vanhoja
tansseja suosittiin, koska ne liittyivät kuvaan talonpoikaisesta kansasta ja ne olivat liikunnalliselta arvoltaan hyviä. Liikunnallinen arvo viittasi
tanssin ominaisuuteen kehittää ruumista ja tuoda liikunnan iloa.
Muutoin mielipiteet vaihtelivat ehdottomasta kielteisyydestä vapaamielisyyteen. Vapaata tanssia ihannoivia tekstejä ei saanut julkaista.
Tanssia pyrittiin ohjaamaan siveelliseen suuntaan, koska todettiin että nuoriso oli tanssinut aina ja tulisi tanssimaan jatkossakin. Keskustelut
tanssista loppuivat jatkosodan alettua. Pelkästään tanssista puhuminen oli moraaliton teko, koska osa väestöstä oli
rintamalla.
Takaisin arkistoon