Inkerinmaa




Inkerinmaa on itämerensuomalainen maakunta lähellä Pietaria. 1900-luvulla Inkerissä eläneistä kieliryhmistä pidetään alkuperäisimpänä Virosta tulleita vatjalaisia. Inkerinmaa venäläistyi Pietarin kaupungin perustamisen jälkeen. Ruotsin suurvalta-aikana Inkerinmaalle tuotiin väestöä myös Suomesta, he ovat ns. inkeriläisten esi-isiä. Nykyisin suurin osa asukkaista on venäläisiä. Inkerikot ja inkeriläiset ovat marginaalivähemmistöä, vatjalaisia ei enää ole. Perinteisiä elinkeinoja olivat maanviljelys ja karjanhoito. Maatilat olivat kooltaan pieniä. Tärkeimpiä viljelykasveja olivat ruis, kaura, ohja, pellava, peruna ja muut juurekset. Maatilan eläimiin kuuluivat mm. hevoset ja lehmät. Sivuelinkeinona oli kalastus. Ennen vallankumousta inkeriläiset miehet kävivät myös töissä Pietarissa ajureina ja rakennuksilla.

Inkerinmaan alueesta on käyty useita taisteluja. 1478 Venäjä liitti Inkerin itseensä, mutta 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa Inkeri siirtyi Ruotsi-Suomelle. Kuningas Kustaa II Aadolfin tarkoituksena oli tehdä Inkeristä saksalaisten alue ja hän lahjoittikin saksalaisille maanviljelijöille suuria tiluksia Inkeristä. Saksalaistamisen epäonnistuttua Inkeriin ryhdyttiin siirtämään suomalaisväestöä, erityisesti Karjalan kannaksen sekä Savon väestöä. Inkeri kuului Ruotsin kuningaskuntaan 1702-03 saakka, jolloin Pietari Suuri valloitti sen. Ruotsin vallan loppuvuosiin mennessä Inkerinmaan suomalaista väestöä oli 70000 henkeä. 1809-1917 Suomi ja Inkeri palautuivat Venäjän keisarikunnan osiksi. Venäjän vallankumouksen aikana Inkerissä heräsi itsenäisyysliike, joka näkyi erityisen voimakkaana Pohjois-Inkerissä. Siellä oli muutamasta kylästä muodostunut itsehallintoalue, jota kutsuttiin nimellä Kirjasalon tasavalta. 1919 Pohjois-Inkerissä käytiin kovimmat taistelut, jolloin Suomen rajaa lähellä olevista pitäjistä pakeni Suomeen yli 6000 henkilöä. Tarton rauhassa 1920 Inkeri jäi Neuvosto-Venäjälle. Ehyt suomalaisasutus säilyi Inkerinmaalla 1920-luvun loppuun saakka.

Toisen maailmansodan aikana Suomeen tuli 63000 ihmistä, mm. Stalinin vainojen takia. Vainot kohdistuivat erityisesti varakkaaseen ja koulutettuun väestöön. Inkerin suomalaisväestöä vangittiin ja karkotettiin kotiseuduiltaan. Stalinin vaatimuksesta Suomeen siirtyneet ihmiset jouduttiin palauttamaan 1944 solmitun välirauhan ehtojen mukaisesti. Suurin osa palautetuista teloitettiin epäluotettavina tai karkotettiin mm. Siperiaan. Lopuista tuli vähemmistöä venäläisten siirtolaisten tieltä. Vasta 1950-luvun lopulla inkerinsuomalaisille annettiin mahdollisuus palata takaisin kotiseudulle. Neuvostoliiton romahdettua 1991 jäljelle jääneiden inkerinsuomalaisten on sallittu muuttaa Suomeen. Sen jälkeen Suomeen on muuttanut yli 20000 inkeriläistä paluumuuttajaa.




Takaisin sivulle Suurvaltakausi, vapauden aika ja Kustavilainen aika