Suurvaltakausi, vapauden aika ja Kustavilainen aika (1600-1700-luvut)



Suurvaltakausi

1600-luvun alussa taisteltiin Itämeren alueen omistuksesta Tanskan, Ruotsin, Puolan ja Venäjän kesken. Rauhanneuvottelut käytiin Inkerinmaalla Stolbovan kylässä ja sopimus allekirjoitettiin 27.2.1617. Rauha aloitti Ruotsin suurvalta-ajan. Ruotsi ja Puola taistelivat vuosina 1617-18 Riianlahden rannikoista ja sota päättyi kahdeksi vuodeksi solmittuun välirauhaan. Heinäkuussa 1621 Kustaa Aadolf hyökkäsi Riikaan. Vuonna 1622 Ruotsi ja Puola solmivat uuden välirauhan, joka kesti vuoteen 1625. Kustaa Aadolfin Baltian sodan suurin taistelu käytiin elokuussa 1627 Dirschaussa ja se päättyi Kustaan joukkojen voittoon. Altmarkissa solmittiin syyskuussa 1629 välirauha. Vuonna 1628 Ruotsi auttoi Stralsundin kaupunkia irtautumaan Wallensteinin piirityksestä ja Stralsundista tuli ruotsalaisten varuskunta. Vuonna 1630 Ruotsi valtasi Oderin linjan ja Elben. Breitenfeldin voiton jälkeen Kustaa Aadolf miehitti Mainin linjan. Hän kaatui 6.11.1632 käydyssä taistelussa. Altmarkin välirauha umpeutui vuonna 1635 ja uusi välirauhansopimus solmittiin 26 vuodeksi Stuhmsdorfissa. Ruotsi solmi Ranskan kanssa uuden sopimuksen, jonka jälkeen Ruotsi hyökkäsi vuonna 1636 Saksin alueelle. Syyskuussa 1636 käytiin Wittstockin taistelu ja Ranskan avustuksella saavutettiin Chemnitzin voitto vuonna 1639. 30-vuotisen sodan välivaihe oli Tanskan sota vuosina 1643-45. Vuosikymmenet kestänyt sota lopetettiin solmimalla Westfalenin rauha 14.10.1648.

Vuonna 1654 Ruotsin valtaistuimelle nousi Kaarle X Kustaa. Hän aloitti sodan Pommerissa vuonna 1656 miehittämällä Varsovan ja piirittämällä Krakovan. Kaarle X Kustaa veti joukkonsa Varsovan kautta Länsi-Preussiin ja liittoutui Brandenburgin vaaliruhtinaan kanssa, jolloin yhdistynyt armeija löi puolalaisarmeijan Varsovassa. Sota johti Ruotsin sotaan myös Venäjän kanssa. Tsaari Aleksein tavoite oli Kaakkois-Suomen ja Inkerin valtaaminen. Hyökkäykset alkoivat kesäkuussa 1656 Inkerissä Pähkinälinnan piirityksellä. Toinen venäläisosasto tunkeutui Käkisalmen läänin pohjoisosaan. Laatokan rannikko joutui venäläisten haltuun, mutta Käkisalmen linnan valtaus epäonnistui. Vuonna 1657 solmittiin aselepo ja 1658 Vallisaaren välirauha.      

Kaarle X Kustaa.

Elokuussa 1658 Ruotsin armeija nousi Kaarle X Kustaan johdolla maihin Sjaellandissa. Tanskalaisten avuksi tuli Hollannin laivasto, joka voitti Ruotsin laivaston Juutinrauman meritaistelussa. Kaarle X Kustaa suunnitteli myös talvisotaretkeä Norjaan, mutta sairastui kesken valmistelujen ja kuoli helmikuussa 1660. Puolan ja Ruotsin rauha solmittiin 1660 Olivassa ja rauha Tanskan kanssa Kööpenhaminassa. Venäjän kanssa rauha solmittiin Kardisissa 1661. Kaarle X Kustaan kuollessa kruununprinssi Kaarle oli vasta neljävuotias. Testamentin holhoojahallitukseen kuului kuninkaan leski Hedvig Eleonoora, kuninkaan veli, valtakunnan kansleri ja kolme muuta valtaneuvosta. Kaarle XI julistettiin täysi-ikäiseksi vuoden 1672 valtiopäivillä. Vastaanottaessaan hallitusvaltaa hän oli 17-vuotias.

Kun Ranskan Ludvig XIV:n joukot hyökkäsivät Tanskaan vuonna 1672, Ludvig vaati Ruotsia käymään Hollannin liittolaista Brandenburgia vastaan ja joulukuussa 1674 Ruotsi hyökkäsi Brandenburgiin. Joukot pysäytettiin kesäkuussa 1675 Fehrbellinin taistelussa. Myös Hollanti, keisari ja Tanska julistivat sodan Ruotsia vastaan. Useimmat Ruotsin omistamat alueet Saksassa vallattiin ja sota siirtyi Ruotsin mantereelle. Aluksi ruotsalaiset vetäytyivät, mutta sitten koottiin uusi armeija, johon Suomesta kuljetettiin täydennystä. Joulukuun alussa 1676 Lundin luona käytiin ratkaisutaistelu, jonka Kaarle XI voitti. Kaarle XI määräsi vuonna 1676 maakuntakokoukset pidettäviksi. Suomen maapäivät kokoontuivat Turussa ja ne suostuivat sotaväenottoon. Yleiseurooppalaiset rauhat solmittiin vuosina 1678-79 Hollannissa. Kaarle XI kuoli huhtikuun alussa 1697. Hänen testamentin mukaan asetettiin holhoojahallitus, johon kuului kuningasvainajan äiti, leskikuningatar Hedvig Eleonoora ja viisi valtaneuvosta. Holhoojahallitus luovutti marraskuun 1697 säätykokouksessa hallitusvallan kruununprinssi Kaarle XII:lle, joka oli 15-vuotias astuessaan kuninkaaksi.

Sota Ruotsia vastaan alkoi 12.2.1700 kun August II Väkevä hyökkäsi Ruotsin Liivinmaalle. Suomessa annettiin liikekannallepanomääräys ja joukot etenivät Riikaa kohti. Kaarle XII:n tavoite oli lyödä viholliset maihinnousulla. Ruotsin avuksi tulivat Englannin ja Hollannin merivoimat ja Tanskan laivasto saarrettiin Kööpenhaminaan. Ranskan, Englannin ja Hollannin välityksellä solmittiin elokuussa 1700 Traventhalin sopimus.

Venäjän tsaari Pietari hyökkäsi syyskuussa 1700 Inkerinmaan kautta Narvaan, jossa venäläiset kokivat tappion 20.11.1700. Vuonna 1703 Pietari aloitti Pietarin-kaupungin perustamisen Nevajoen suulle. Suomen yritys vallata Pietari epäonnistui. Ratkaisutaistelu käytiin Pultavassa kesäkuun lopulla 1709. Venäläiset löivät ruotsalaiset, ja pari päivää myöhemmin joukot antautuivat. 		     

Kaarle XII (lähde: wikipedia).

Kaarle XII Kustaan paettua Turkkiin, Ruotsi jäi turvattomaksi. Venäläiset valtasivat Ruotsin tukikohdat Baltiassa vuonna 1710 ja maaliskuussa alkoivat taistelut Suomessa. Venäläisarmeija hyökkäsi Viipuriin, joka antautui. Seuraavana oli Käkisalmi, jossa oli vain vähäinen varuskunta ja se kukistui nopeasti. Suomen armeija kärsi tappion myös Pälkäneen Kostianvirralla lokakuussa 1713. Viimeisen kerran suomalaisten armeija yritti vastustaa venäläisiä Isonkyrön Napualla, missä se lyötiin helmikuussa 1714. Kajaanin linnan antauduttua helmikuussa 1716 maan sotilaallinen vastustuskyky oli kokonaan murrettu ja Suomi joutui venäläisen sotilashallinnon alaiseksi, jolloin myös venäläiset suorittivat Suomessa sotaväenoton. Otettuja miehiä kutsuttiin manttaalimiehiksi ja heitä koottiin noin 1500. Miehet kuljetettiin Venäjän Persian-vastaiselle rajalle, josta heitä palasi noin kolmannes rauhan tultua.

Kaarle XII:n saavuttua takaisin Ruotsiin hän hyökkäsi syksyllä 1718 Etelä-Norjaan. Suomen joukkojen piti suorittaa hyökkäys Jämtlandista Trondheimiin. 30.11.1718 Kaarle XII sai kuulan ohimoonsa. Hänen siskonsa Ulriika Eleonoora sai oikeudet Ruotsin kruunuun, mutta hän ei viihtynyt valtaistuimellaan ja luovutti kruunun puolisolleen vuoden 1720 valtiopäivillä. Elokuun lopulla 1721 Venäjän kanssa allekirjoitettiin Uudenkaupungin rauha. Ruotsi luovutti Venäjälle Suomenlahden eteläpuoliset alueet ja Kaakkois-Suomen.

Vapauden aika

Venäläiset vetäytyivät Suomesta vuoden 1721 lopulla. Sotaväen poistumisen jälkeen maahan jäi venäläisiä kauppiaita, jotka toimivat ammatissaan vuoteen 1723 asti. Venäläisten poistuttua ruotsalainen hallinto- ja oikeusjärjestelmä palautui. Virkamiehet ja suurin osa kansalaisista palasi takaisin Suomeen. Ruotsiin jäänyt väestö oli lähinnä varattomampaa väestöä. Venäjälle viedyistä yli 10 000 ihmisestä oli vuoteen 1722 mennessä palannut vain noin 3500. Sen jälkeen määrä väheni. Maiden välillä aiheutti hankaluuksia myös maastossa oleva raja. Rauhansopimuksessa päätepisteeksi oli määritelty Vironlahti. Ruotsalaiset ehdottivat alkupisteeksi Orslahtea, mutta venäläisten vaatimuksesta se asetettiin niin että koko Vironlahti jäi heille. Suomi menetti rajalinnoitukset ja venäläisille avautui Saimaan vesitie. Haminasta alettiin varustaa linnoituskaupunkia ja 1720-luvun lopulla Lappeenrantaan rakennettiin linnoitus.

Ruotsi menetti Pohjan sodassa suurvalta-asemansa ja suhde Venäjään määräsi Ruotsin ulkopolitiikan. Fredrik I:n ja Ulriika Eleonooran liitto oli lapseton, joten vaadittiin Karl Fredrikiä kruununperijäksi. Kansliapresidentti Arvid Hornin ryhmä halusi pysyä hallitusmuodossa, torjua kuninkaanvallan laajentumisen ja pysyä hyvissä suhteissa ulkovaltojen kanssa. Horn liitti Ruotsin vuonna 1726 Hannoverin liittoon, joka oli Englannin ja Ranskan solmima liitto Venäjää ja Itävaltaa vastaan. Vuonna 1733 syttyi Puolan perimyssota. Englanti erosi Hannoverin liitosta ja uhkasi liittyä Venäjän puolelle. Ranska yllytti Ruotsia Venäjää vastaan ja vuonna 1735 Ruotsi liittoutui Ranskan kanssa. Hornin vastainen oppositio halusi lopettaa sitoutumisen Venäjään sekä Englannin ylivallan kaupassa ja liittoutua Ranskan kanssa. Oppositio sai enemmistön aatelissa ja vuoden 1738 valtiopäivillä myös porvaristossa. Hornin kukistuminen ja vuosien 1738-39 valtiopäivät aiheuttivat uudet hallitsevat puolueet, hatut ja myssyt. Hatut halusivat tukeutua Ranskaan, myssyt Venäjään, Englantiin ja Preussiin. Hattuja tukivat aatelisto ja varakas porvaristo.      


Arvid Horn,
Lorens Paschin maalaus
(lähde: wikipedia).

Suomeen alettiin jo vuonna 1739 lähettää joukkoja, koska uskottiin Venäjän ja Turkin sodan sitovan Venäjän. Maat solmivat rauhan syksyllä 1739, jolloin tilanne muuttui. Samoihin aikoihin kuoli myös Venäjän keisarinna Anna, joka oli määrännyt seuraajakseen sisarensa jälkeläisen Iivana VI:n. Annan kuollessa tämä oli alle vuoden ikäinen, joten valtaa käytti hänen äitinsä.

Ranska yllytti Ruotsia Venäjää vastaan lupautumalla maksamaan suuria apurahoja sodan syttymisestä. Suomessa oleva sotilasylipäällikkö Buddenbrokc kokosi armeijan rajalle ja Venäjälle annettiin sodanjulistus heinäkuussa 1741. Ruotsin laivasto hävisi heti Venäjän laivastolle kun Kymijoen suulle kootussa laivastossa raivosi kulkutauti. Elokuun lopulla venäläisten joukot ylittivät rajan Lappeenrannassa, jonka linnoituksen he valtasivat. Kaupunki ryöstettiin, poltettiin ja sen asukkaat vietiin Venäjälle vangeiksi ja orjiksi. Hattuhallitus lähetti Suomeen lisää joukkoja ja marraskuun puolivälissä aloitettiin hyökkäys Venäjän puolelle. Joulukuun alussa 1741 Elisabet tarjosi aselepoa, johon suostuttiin. Helmikuussa 1742 hän sanoi aselevon irti ja venäläiset hyökkäsivät kesäkuussa uudelleen. Ensimmäisenä luovutettiin taistelutta Haminan itäpuoliset asemat, sitten poltettiin Hamina ja jätettiin siellä oleva tykistö viholliselle. Sen jälkeen vetäydyttiin Porvooseen ja sieltä Helsinkiin, jossa armeija antautui venäläisille. Keisarinna Elisabet oli luvannut rauhanehtoihin helpotuksia jos kruununperijäksi valitaan Lyypekin ruhtinaspiispa Aadolf Fredrik. Tanska vastusti Aadolf Fredrikiä ja tarjosi omaa kruununprinssiään Fredrikiä ehdokkaaksi. Kesäkuun lopulla 1743 valittiin Aadolf Fredrik Ruotsin valtaistuimelle. Välirauha Venäjän kanssa solmittiin 16.6. ja lopullinen rauhansopimus 7.8.1743.

Vuosien 1746-47 valtiopäivillä päätettiin Suomen linnoittamisesta. Keskuslinnoitus päätettiin rakentaa Helsinkiin. Degerby-Loviisan kohdalle rakennettiin kaksoislinnoitus, johon kuului kaupungin luona olevat rakennelmat ja Svartholman saari. Viaporiin alettiin perustaa Suomen vesille soveltuvaa laivastoa vuonna 1756. Lisäksi Suomelle yritettiin luoda reservi jalka- ja ratsuväelle. Varustautumistyöt eivät luoneet turvaa pitkään aikaan, vaan edelleen turvauduttiin muiden valtioiden kanssa solmittuihin liittoihin. Tanskan kanssa syntyi ongelmia Tanskan aiemmin menetettyjen maakuntien takia. Lisäksi Tanskan kruununprinssi oli katkera Aadolf Fredrikin valinnasta Ruotsin valtaistuimelle. Vuonna 1755 Ranska ja Englanti joutuivat siirtomaasotaan, jonka johdosta Tanska ja Ruotsi tekivät ns. meriunionin vuonna 1756. Kesällä 1757 Preussille annettiin sodanjulistus ja armeija siirrettiin Ruotsin Pommeriin. Preussin Fredrik II piti seitsämän vuotta kestäneen sodan aikana pintansa. Ruotsin armeija ei pystynyt tunkeutumaan pitemmäksi aikaa Pommerista Preussin puolelle. Pommerin sota loppui kuningatar Loviisa Ulriikan välityksellä solmittuun rauhaan Hampurissa vuonna 1762. Aadolf Fredrik kuoli 12.2.1771 ja kesällä pidetyillä valtiopäivillä Kustaa III kruunattiin.

Kustavilainen aika

Kustaa III:n vallankaappaus vaikutti Suomessa syntyneisiin talonpoikaislevottomuuksiin. Levottomuudet alkoivat Elimäeltä ja levisivät Nastolaan ja Pohjois-Karjalaan. Levottomuudet kukistettiin armeijan avulla ja ankarilla tuomioilla. Johtajat saivat raipparangaistuksia tai he joutuivat vankeuteen. Vallankaappauksen jälkeen Kustaa III aloitti uudistukset, joista osa kohdistui yhteiskuntaan, lainkäyttöön ja kansalaisvapauteen. Uudistuksissa pyrittiin kuolemanrangaistuksien vähentämiseen muuttamalla ne vankeudeksi ja pakkotyöksi. Myös kotietsinnät kiellettiin. Suomea uudistukset koskivat mm. siltä osin, että läänit jaettiin useampiin lääneihin ja Vaasan hovioikeus perustettiin. Lisäksi perustettiin uusia kaupunkeja ja aloitettiin tienrakennusohjelma. Kustaa III kutsui säädyt koolle vuonna 1778, koska hänen puolisonsa prinsessa Magdaleena oli raskaana. Kustaa III toivoi, että säädyt tunnustaisivat tulevalle lapselle kruununperimysoikeuden. Vaikka vuosien 1778-79 valtiopäivistä tulikin Kustaa III:n voitto, samalla alkoi syntyä oppositio kuningasta vastaan. Vuonna 1784 Venäjä ja Tanska solmivat uudelleen liiton Ruotsia vastaan. Suomessakin kiersi huhu, jonka mukaan Kustaa III aikoi vaihtaa Suomen Norjaan. Kustaa III kutsui valtiopäivät uudelleen koolle alkukesästä 1786, mutta ne tuottivat pettymyksen.      


Kustaa III (lähde: Hämeen
Wanhan Linnan Kilta ry).

Kustaa III määräsi vuonna 1787 Parolan Suomen sotaväen katselmuksen. Kustaa III halusi laajentaa valtakuntaansa ja jatkoi suunnitelmiaan Venäjälle. Vuonna 1787 hän teki vierailun Tanskaan tarkoituksenaan taivuttaa Tanska puolueettomuuteen mahdollisessa Ruotsin ja Venäjän sodassa. Ruotsi yllytti myös Turkkia, joka ryhtyi vuonna 1787 sotaan Venäjää vastaan. Vuonna 1788 Puumalassa tapahtui välikohtaus venäläisen tiedustelupartion tullessa rajan yli. Syntyi pieni taistelu, jonka jälkeen venäläiset vetäytyivät. Kustaa III lähetti Venäjän Katariina II:lle vaatimuksen, jossa hän vaati Vanhan Suomen palauttamista Ruotsille ja Krimin kaanikunnan luovuttamista takaisin Turkille. Katariina ei suostunut vaatimuksiin ja allekirjoitti 11.7.1788 sodanjulistuksen Ruotsille. Taistelut alkoivat Suursaaren vesillä 17.7.1788. Maasotatoimet juuttuivat piirittämään Olavinlinnaa, koska se ei antautunut Savon prikaatille. Kymijoelle ryhmittynyt armeija pääsi Summan kylään asti. Pääarmeija vetäytyi Liikkalan kylään ja Kustaa III päätyi Korkeakoskelle. Kesäkuun alussa venäläiset hyökkäsivät Savoon, mutta heinäkuussa he joutuivat perääntymään melkein koko Savosta. Ruotsin saarilaivasto kärsi suuret tappiot elokuussa 1789 Ruotsinsalmella. Venäjän avomerilaivasto saarsi Ruotsin linjalaivat Viaporiin, ja laivastot ottivat yhteen 9.7.1790. Kustaa III tarjosi Katariina II:lle rauhaa, johon keisarinna taipui. Rauha solmittiin 14.8.1790 Värälässä.

Sodan jälkeen alettiin Ruotsissa suunnitella Kustaa III:n murhaa. Murhan lupautui suorittamaan eron saanut kapteeni J. J. Anckarström Tukholmassa 16.3.1792 pidetyissä oopperanaamiaisissa. Puolenyön aikaan mustanaamioiset miehet ympäröivät Kustaa III:n ja kuningasta ammuttiin selkään. Anckarström jäi kiinni melkein heti. Kustaa III eli haavoittumisen jälkeen vielä pari viikkoa, jonka aikana hän laati testamenttiinsa lisäyksen. Lisäyksen mukaan muodostettaisiin väliaikainen hallitus, johon kuului Kaarle-herttua ja viisi Kustaan suosikkia. Hallituksen tulisi hallita siihen saakka kunnes kruununprinssi Kustaa Aadolf täyttää 18 vuotta. Kustaan kuoltua maaliskuun lopulla 1792 Kaarle-herttua julisti lisäyksen päteemättömäksi ja sijaishallituksen valta siirtyi Kaarlelle. Kaarlen ulkopolitiikka poikkesi jyrkästi Kustaa III:n ulkopolitiikasta. Vallankumouksen vastaisista ristiretkisuunnitelmista luovuttiin välittömästi. Tanskan kanssa solmittiin puolueettomuusliitto kauppalaivojen suojelemiseksi.




Lisätietoa: